Uusia lukijoita taas. <3 Kiitos, että tulitte. Kiitos, että olette, te kaikki, uudet ja vanhat.

Minä haluaisin kertoa teille kauniita satuja hurjasta elämästä. Elämästä, joka tuntuu joltain. Haluaisin kertoa teille rakkaudesta ja vihasta, jännityksestä ja niistä pysähtyneistä hetkistä, jotka piirtyvät muistoissa kristallinkirkkaina vielä vanhainkodin dementiaosastolla.

Tai sitten haluaisin kirjoittaa teille kylmiä ja kirkkaita satuja peilimaailmasta, kylkiluista ja huuruavasta hengityksestä. Niistä päivistä, jolloin en syönyt mitään ja niistä, kun paino on laskenut. Tarinan siitä, kun minä muutuin keijuksi.

Mutta kun minä en osaa. En osaa elää elämääni enkä osaa kirjoittaa.