Nuppu ei jaksanut nostaa meteliä siitä, etten syönyt eilen hänen luonaan mitään. Viimeksi söin pitkän kinaamisen jälkeen omenan, ja hänelle tuli hyvä mieli. Kyllä hän tarkkaili, tarkkaili jokaista siemausta, jonka otin höyryävästä teemukistani, kuunteli mahaani, josko sieltä kuuluisi pienikin nälän kuiskaus. Tunnusteli käsiäni, ne olivat kylmät.
Tänään teki kaupassa kamalasti mieli sipsiä, suklaata, leipää. Sipsin ja suklaan ymmärrän, nehän ovat perinteisiä pukluruokiani ja ylipäätään himottavia. Mutta leipä. Söin leipää viimeksi viisi päivää sitten, enkä edes muista, koska olen ostanut sitä. Leipä ei ole niin himottavaa kuin karkki, sipsi, juusto. Se ei ole turvaruokaa, ja sen oksentaminen on vaikeaa. Miksi siis kaikista maailman ruuista juuri leipä?
Ostin omenoita, kaksi greippiä, sokerittomia kurkkupastilleja sekä tupakkaa. Nyt on hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti