tiistai 6. syyskuuta 2011

Kuulitko kuiskauksia verhon takaa


Kauhistus. Rakas Nuppu sai tietää raidoista, noista itsevihan jäljistä, käsissäni ja reisissäni. En ollut edes varomaton; hän jotenkin hoksasi, vaikkei ole voinut nähdä mitään. Hän sai myös tietää peilimaastani, mutta se oli omaa varomattomuuttani. Kaduttaa, hävettää. En halunnut huolestuttaa.

Ja minä, Therru, olen se vahva, itsenäinen nuori nainen, joka purjehtii fysiikan laitoksen käytävillä ja ilahduttaa kaikkia vapaa-ajalla. Siihen kuvaan eivät kuulu irronneet kiiltokuvat, itkut vessan lattialla, paniikkikohtaukset ruokakaupassa. Eivät liioin silmäpaot sukkahousuissa, itsevihan raidat tai x-hypyt vessassa. Ei, minä olen taas epäonnistunut.

1 kommentti: