Lähden viikonlopuksi äidin luokse lihomaan. Vaikka rakastan perhettäni, vihaan sitä ruuan määrää, joka on pakko aina syödä yhdessä koko perheen kanssa. Pelkään itseäni, sillä äidin luona homma karkaa täysin lapasesta ja sen jälkeen olen aina arvaamaton itselleni. Ruoka-ahdistuksen iskiessä voin tehdä pelottavia asioita. Vihaan itseäni jo valmiiksi siitä, että syön siellä liikaa. Enemmän liikaa kuin täällä. Yksin omassa pesässäni.
Äidin luona en voi myöskään nauttia savukkeitani parvekkeella, en, jos joku on kotona. En voi punnita itseäni vähintään kerran päivässä, sillä siellä ei ole vaakaa, tuota ihmisarvoni mittaria. En voi täyttää mahaani teellä tai kuumalla kasvisliemellä, en suorittaa rituaalejani.
Jotenkin tulee aina turvaton olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti