En ymmärrä, miten tässä aina käy näin. Kaikki meni hyvin, kunnes joimme kahvia kahdestaan kaverini kanssa meidän keittiössämme. Tarjolla oli leipomiani pullia ja mansikka-raparperipiirakkaa. Molemmat olivat onnistuneita. Ei ollut nälkä, mutta haukatessani ensimmäistä pullaa tajusin, että nyt mennään taas ja lujaa. Siitä se lähti. Söin pullia ja piirakkaa vaniljakastikkeen kanssa kuin hullu!
Illalla söin lisäksi klementiinin. Huomenna en aio syödä mitään muuta kuin pari klementiiniä. Jos kuitenkin syön, saatte lyödä. Huomenna on lenkkipäiväkin. Aion juosta hieman pidempään kuin eilen. Joka päivä vähän pidempään, vähän syvemmälle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti