Rosa dumalis

Viikonloppuna meinasi paniikkikohtaus iskeä molemmilla kauppareissuilla. Hengitys kiihtyi, iski kylmä hiki, ahdistus, paniikki, halu juosta karkuun ja samalla silmitön raivo. Lempijugurttiani ei enää myydä, ne ovat muuttaneet sen koostumusta, siitä on tullut pahaa. Kauppalistani lyheni jälleen yhdellä rivillä, en voi enää ostaa jugurttiakaan.

Tänään jälleen syötyäni "pikkuisen" liian tuhdin iltapalan se iski. Mitä helvettiä olen taas mennyt tekemään? Juoksin vessaan korjaamaan tilannetta. Kroppa pisti täysillä vastaan, niinhän se usein tekee, mutta tuuma tuumalta pakotin sen antamaan periksi. Kunnes väsyin itse. En jaksanut tapella kaikkea pihalle, vaikka olisi pitänyt. Istuin vessan lattialla, muttei edes itkettänyt. Kaikki on niin rumaa. Päässä ei liikkunut mitään, läskeihin hautautuneen rintalastan alla sitäkin enemmän.

Tämä kierre, joka on taas hyvin lyhyessä ajassa syönyt puolet pankkitilini numeroista, on saatava katki. Siihen on vain yksi keino, ja me kaikki tiedämme, mikä se on.

Ehkä se kaikki meni sittenkin hukkaan. Ei tästä ole poispääsyä, tai jos onkin, en vain löydä sitä.

Väsyttää, mutta vielä on iltalenkki tekemättä ja kirjoja lukematta ja ruton tuntua ilmassa. Jalat vuosivat verta jo eilen, mutta sehän ei ole mikään syy jättää iltakierrosta käymättä. Ja ainahan voi toivoa, että vastaan tulee rattijuoppo tai vaikka kiiltomato, jos niitä edes liikkuu vielä. En tiedä, mitä koira tuumii asiasta, mutta luulisin senkin nauttivan ulkoilusta nyt, kun ei ole liian kuuma.

Nyt vain ahdistaa hyvin paljon tuleva pidennetty viikonloppu synnyinkaupungissa. Äiti ja sen mustaksi muuttuvat siniset silmät, kaikki ne juhlat ja sukulaiset, jotka on kivoja mutta joita en haluaisi kohdata juuri nyt. Ja vaikka isä olisikin ostanut rasvatonta jugurttia minua varten, en aio syödä sitä, vaikka isälle tulisikin paha mieli. Kyllä aikuisen miehen pitää kestää sen verran pahaa mieltä.

Olin silti ehkä vähän kiltti tyttö tänäänkin. Pidin salakaapin oven kiinni ja laitoin nätisti nahkavyön takaisin haalareihin enkä edes itkenyt!

Ei tämä ole sellaista elämää, jota kukaan haluaisi elää. Kukaan ei kuitenkaan voi muuttaa sitä minun puolestani ja itse en osaa.