Eilen oli ihana päivä, ja maailma oli kanssani samaa mieltä siitä. Aamu-uninen Africa, kuin uinuva Afrodite, lenkillä vieraalta pojalta yllättäen ja vailla mitään selitystä saatu kaunis vaaleanpunainen ruusu. Oli kaikkea kaunista ja hauskaa, juuri sellaisia asioita, joiden takia on hyvä olla olemassa juuri tässä ja juuri nyt. Sain perusteellisen ja tehokkaan selkähieronnan Africalta, jonka kädet löysivät minulle uusia asioita, niin kivuliaita jumeja, että huusin (ja kuolasin lakanan) ja samalla kiihotuin aivan mielettömästi. Ja seksi, se on ihanaa.
Söin puuroa, vähän karkkia, karjanlanpiirakan ja juustoa, vähän porkkanaa ja dippiäkin, jotain muutakin ehkä, ja join minua ajatellen ostetun kirsikkamehun loppuun, sekin oli hyvää. Ehkä pikkuisen ahdisti turpea maha, mutta yllätyin itsekin, kuinka kivutonta se oikeastaan oli, kun oli niin paljon tärkeämpää ajateltavaa ja tekemistä. Oma pömppis oli aika mitätön asia siinä tilanteessa. Olen tässä muutaman viikon aikana tehnyt muitakin oivalluksia; olen useampaan otteeseen rikkonut sääntöjäni syömisen suhteen, ja kun se ei ole tapahtunut yksin kotona, siitä ei olekaan seurannut mitään kamalaa.
Olen lähiaikoina kokenut jopa hetkiä, jolloin olen tuntenut itseni kauniiksi.
Tänään saatoin African junaan kauas pois. Matka jatkuu. Kattellaan!
Tulevaisuus niin lähellä kuin kaukanakin on yksi suuri kysymysmerkki, tyhjä sivu kirjassa vailla edes sivunumeroa. Voin nähdä sen mahdollisuutena, tarinana odottamassa kertojaa, tai sitten voin nähdä sen mustanharmaana paksuna liejuna, josta on vain kahlattava läpi vaikka vituttaa. Elämä on valintoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti