Sua on Therru aina niin mukava nähdä, -- ja kun mä tiedän, että multa poistuu aina monta huolta kun tapaan sut.
Voi kuule, niin multakin.
Pieni keskustelunpätkä hississä matkalla allekirjoittamaan uutta työsopimusta, joka kumoaa vanhan. Rekrytoija on mukava, ja se on niitä harvoja ihmisiä, joista uskon ja tiedänkin, että tykkää minusta. Voin uskoa sen, koska tiedän olevani hyödyllinen. Olen vanha tuttu, luotettu ja joustava jakaja, tulen lyhyelläkin varoitusajalla töihin, otan lyhyitäkin sijaisuuksia ja vaikeita piirejä, teen työt loppuun asti myös silloin, kun saisi jättää tekemättä ja tarvittaessa ekstraa päälle. Menen itse ilman harjoitteluja uusille alueille ja tarvittaessa opetan niitä sitten uusille jakajille. Vain auto minulta puuttuu, eli rajoitukseni ovat maantieteellisiä. Kyllä, minä uskon, että hän pitää minusta jakajana, vaikka teinkin muutaman virheen, vaikken ole täydellinen jakaja.
Kun mulla vaan olis kymmenen sun kaltaistas --
Niin, ihan kymmenen ihmisen töitä mä en voi tehdä.
Mutta kahdeksan kuitenkin.
Lisäksi viime yön harjoittelijapojalta kuultua: You must be strong. I have never seen a woman doing this job like you. When I heard there will be a lady teaching me this night I ... I was like ... I don't know.
Joskus jo ihan vähän uskallan luottaa siihen, ettei tämä kaikki romahda, että elämä saattaa sittenkin kantaa. Vaikka voimat välillä loppuvat ja ja ahdistus puristaa rintaa, vaikka toisinaan oksennan vessassa muutakin kuin ruokaa ja joskus jopa hetken verran luulen haluavani kuolla, minä tulen hetki hetkeltä vahvemmaksi. Kestän enemmän kuin niinä hetkinä neljä vuotta sitten, kun kuvittelin, ettei mikään voi tuntua pähemmalta, etten selviä siitä. Kuinka väärässä olinkaan. Selvisin niistä ajoista, jos nyt en ehjänä, niin monella tapaa vahvempana ja ainakin hengissä. Ja vaikka asiat menivätkin vielä huonommiksi, selvisin niistäkin.
Tässä minä nyt olen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti