Falling awake

Jalat alkavat hiljalleen palautua viikonlopusta, mutta hymy on kasvanut kiinni suupieliin. Hiljaisina hetkinä ajatukset palaavat niihin kauniisiin sanoihin, joita kaupungin kaunein nainen kirjoitti, niihin sanoihin  ja hetkiin, niihin tuoksuihin ja kosketuksiin, joita en halua unohtaa, vaikka ne olisivat olleet vain humalaisen hetken huumaa.

Olen pyytänyt upeaa naista kahville kanssani, ja hän sanoi tulevansa. Mielelläni. :) Olen aivan varma, että hän on vieläkin henkeäsalpaavampi selvin päin, mutta hyväksyn myös sen, etten ehkä enää kosketa häntä. En, mikäli hän ei halua. Mutta elämä on seikkailu, ja näissä hetkissä hän löysi uuden avaruuden tähtisumut ja jos hän tahtoo kurkottaa koskettamaan galakseja, minä olen siellä myös tähtipölyä hiuksissani.

Ensimmäistä kertaa varmaan ikinä minulla ei ole sellainen tunne, että on pakko pudottaa mahdollisimman mahdottoman paljon painoa ennen tapaamista. Ensimmäistä kertaa ikinä minä uskon, että olen hyvä tällaisena, näiden kilojen kanssa enkä yhtään vähempänä, hyvinvoivana ja iloisena itsenäni enkä aliravittuna nälkäsotilaana. Sinä nauravana Therruna, jonka kadotin vuosiksi ja joka on jälleen herännyt ja opettanut minulle, että elämä on ihanaa jos annan sen olla.

Haluan vielä jakaa kanssanne sunnuntaiaamun ihmeen: heti heräämisen jälkeen minua katsoi peilistä kaunis ja hoikka tyttö. Kasvoissa oli vielä jäljet illasta ja iholla lakanoiden painaumat, huulilla se hymy, joka kertoo, että vähemmän luisevan rintalastan alla elämä kuplii kuin samppanja. Nousevat kädet paljastavat vielä rintalastan ja kylkien luut, eikä se ole hyvä eikä huono asia. Silmissä hohti sinisenä ne meret, joilla on hyvä seilata eikä niiden läpi työntynyt se tuska ja viha, jotka ovat sumentaneet sineä jo liian monta vuotta. Se sieluni mustuus on tehnyt luistani pitsiä ja maalannut ihooni raitoja, se on kirjoittanut kehooni tarinan, jota en enää häpeä, en ainakaan niin paljon.

Vaikka tuo tyttö vetäytyi takaisin peiliin ja jätti minut hieromaan kamalan kipeitä jalkojani, minä muistan, minä tunnen ja minä uskon, ettei se ollut viimeinen kohtaamisemme.