Viime yönä kierrellessäni sateessa ja tuulessa märkänä ja kylmissäni pitkin lähiöitä tunsin itseni aika surkeaksi. Etsin pulloja saadakseni rahaa, elääkseni taas yhden viikon ja elättääkseni koirani, joka on rakkainta mitä minulla on. Löysinkin muovikassillisen. Ostin sillä rahalla askin tupakkaa. Ruokaa on kyllä. Ostin myös koiralle ruokaa. Vielä on rahaa yhteen askiin ja yhteen kiloon koiranruokaa. Eli minä pärjään tiistaihin tai keskiviikkoon, koira vielä pari viikkoa.
Meillä oli ehkä riitaa tai kommnikaatio-ongelmia Piisamin kanssa, ja nyt on molemmilla paha mieli. Hän ei ymmärrä minua, ei voikaan ymmärtää. Ei hän ole kerännyt pulloja elääkseen vielä muutaman päivän, avannut pelon vallassa jokaista kirjekuorta, joissa on vain laskuja, ei syönyt iltapalaksi kaalia, jotta raha riittäisi päivän pidempään. Ei hän ole etsinyt metsästä ilmaista ruokaa, kun tilillä on kaksi euroa ja kolmekymmentä kolme senttiä.
Minä olen. Olen maksanut pienillä kolikoilla, koska muuta ei ole, olen itkenyt ahdistustani ja tulevaisuuden toivottomuutta, olen nukahtanut kyyneleistä märän koiran kainaloon, olen pitänyt suuni kiinni, kun sieltä ei ole ollut tulossa mitään kaunista. Ja olen iloinnut siitä, että sain kerätä Piisamin vanhempien omenapuista omenoita mukaani.
Huomenna on jälleen yksi päivä, joka on hieman mustempi kuin edellinen.
Vooi :(
VastaaPoistaOotko miettiny et jos lopettaisit polttamisen..?
Hei pikkuinen jos tarttet apua ja asut turun seutuvilla ni jeesin mielelläni <3 meinaan itellä oli vastaavantyyppinen tilanne jonkun aikaa sitten ja muistan liianki hyvin miltä tuntu..
VastaaPoistaMua ahistaa sun ahdinko. Tuntuu pahalta miten umpikujamainen fiilis sun viime päivityksistä on välittynyt. Voimia ja jaksamista, kyllä raha asiat aina järjestyy jotenkin ja kaikki vastoinkäymiset tekee vaan vahvemmaksi. Voisitko kerjää porukoiltasi, sukulaisilta tai löytyykö sulta jotain mistä voit luopua ja kauppaa nettikirpparilla? Parempia tyhmiä ratkaisunpuolikkaita en keksi. Olet tärkeä
VastaaPoista