Lääkesumun läpi kohti elämää?

On taas kerrottavaa. Se maanantaina tehty juurihoidon toinen osa ei tainnut mennä ihan suunnitelman mukaan. Hammaslääkäri ei suoraan myöntänyt virhettään (eikä sillä ole väliäkään), mutta näytti joka tapauksessa kuvista, mikä meni pieleen. Yhtä juurta ei ole täytetty kunnolla. Eilen oli siis hammaslääkäri. Perjantaille varattiin uusi aika, joka on minulle ilmainen, sillä siellä korjataan nyt se maanantain juttu. Lisää kipua, jes.

Maanantaista alkaen olen viettänyt aikani enemmän tai vähemmän suloisessa lääketokkurassa. Maanantaina olin ottanut burana 600:sta ja panacodeja. Eilen sain reseptin burana 800:n ja panadoliin. Niitä nyt maksimiannos vuorokaudessa perjantaihin asti, jolloin katsotaan asiaa uusiksi. Tarvittaessa panadolin voi korvata codilla, mutta samanaikaisestihan niitä ei pidä käyttää. Parasetamolimyrkytys on käsittääkseni hidas ja kivulias tapa kuolla. Tämähän tästä vielä puuttui. Kun ahdistaa ihan perkeleesti, siihen ei kaivata enää mitään pillerileikkejä eikä ylimääräistä kipua ja stressiä. Jouduin soittamaan äidille, sillä minulla ei ollut rahaa noihin lääkkeisiin. No, ei ole enää niin sumuinen olo, kun panacod vaihtui panadoliin, mutta väsyttää aivan törkeästi enkä pysty oikeen keskittyyn opiskelujuttuihin.

Piisamikaan ei oikein ymmärrä. Se ei käsitä, että en halua fyysistä läheisyyttä. Kun on kauhea yskä ja alkava flunssa ja sopivasti lääkkeissä (olen vissiin aika herkkä noille särkylääkkeille), niin en todellakaan kestä mitään halailua ja kiehnäämistä. Ja käikkein vähiten se käsittää sitä, että koira saa tulla kylkeen kiinni ja kainaloon nukkumaan. Mutta koira on eri asia.

On minulla jotain iloistakin kerrottavaa. Eilen päivällä ei ollut vielä päätöstä opintotuestani. En tiedä, miksi menin vielä illalla myöhän katsomaan. Hyvä kuitenkin että menin, sillä päätös oli tullut ja tämän kuun opintotuen pitäisi olla huomenna tilillä! Olo on todella helpottunut. Ei hyvä olo sentään, mutta vähemmän ahdistaa edes.

Nyt suurin huolenaiheeni on jälleen läski, jota on päässyt tässä parin viikon aikana kertymään hävettävän paljon. Miksi runsaskalorinen ruoka on halvempaa? Paitsi kaali on myös halpaa, mutta jossain se raja tulee vastaan kaalinsyönnissäkin. Huomenna niin ostan jotain kivaa. Vaikka mehukeittoa, kivennäisvetta, ehkä hedelmiä. Ja ehkä tuulipuvun tai vastaavan. Ja sitten säästän taas.

On jotenkin paha olo edelleen. Maha on kipeä, eivät taida olla kovin mahaystävällisiä nuo pillerit. Yskä on sellainen, että Piisami miettii iltaisin, että kuinka monta puhallusta ja painallusta siinä olikaan. Suolainen vesi juoksee silmistä, henki ei kulje ja yskä hakkaa kuin naapurin mummo mattojaan. Lisäksi tämä väsymys on kauheaa. Minun pitäisi ahkerana opiskella, ettei opintotuki lähde vuoden päästä (lol, silloin olen varmaan jo kuollut), mutta mitä minä teen? Jään kotiin nukkumaan. Hankin poissaoloja ja jätän tehtäviä tekemättä. Nukun. Olen nukkunut joka päivä vähintään kahdet päiväunet. Silloin kun en nuku, olen niin väsynyt, etten pysty tekemään mitään. Ehkä tämä tästä, kun täti saa suuni kuntoon ja flunssa menee ohi. Ehkä se on toiveajattelua, mutta tarvitsen sitä nyt. Toivoa nimittäin.